Kaliumin ja kalsiumin suhde kokoveressä on hyödyllinen merkki mineraalitasapainon ja solujen toiminnan arvioinnissa. Näiden kahden mineraalin välinen suhde voi osoittaa mahdollisia epätasapainoja, jotka voivat vaikuttaa neuromuskulaariseen toimintaan, sydänverenkierron vakauteen tai hormonaaliseen säätelyyn. Häiriintynyt suhde voi johtua ruokavaliosta, stressistä, munuaisten toiminnasta tai lisämunuaisten aktiivisuudesta. Tämän suhteen seuranta voi auttaa havaitsemaan taustalla olevia ongelmia, vaikka yksittäiset mineraalitasot näyttäisivät olevan normaalialueella.
Se heijastaa kahden välttämättömän mineraalin välistä tasapainoa, jotka vaikuttavat hermoviestintään, lihastoimintaan ja solujen yleiseen toimintaan.
Vaikka kaliumin ja kalsiumin tasot olisivat yksittäin normaaleissa rajoissa, epätasapainoinen suhde voi viestiä aineenvaihdunnan kuormituksesta, lisämunuaisten toimintahäiriöstä tai huonosta mineraalien imeytymisestä.
Ruokavalio, nesteytyksen tila, munuaisten toiminta, stressi ja hormonaaliset epätasapainot voivat kaikki vaikuttaa kalium/kalsium-suhteeseen.