Vetyhengitystesti on diagnostiikkamenetelmä, joka mittaa hengityksessä esiintyvän vedyn määrää. Vetyä tuottavat suolistobakteerien käymisprosessit suolistossa. Tätä testiä käytetään yleisesti tunnistamaan sairauksia, kuten ohutsuolen bakteerien liikakasvua (SIBO), fruktoosin sietämättömyyttä ja sorbitolin sietämättömyyttä. Kohonneet vetyarvot viittaavat siihen, että sulamattomia hiilihydraatteja käyvät bakteerit fermentoimassa suolistossa, mikä saattaa aiheuttaa oireita kuten turvotusta, ripulia ja vatsavaivoja.
Henkilöt, joilla on SIBO:n, fruktoosi-intoleranssin tai sorbitoli-intoleranssin oireisiin viittaavia oireita, voivat hyötyä vetytestauksesta. Näihin oireisiin kuuluvat krooninen turvotus, ripuli, vatsakipu ja kaasut. Testauksesta on hyötyä myös niille, jotka eivät ole saaneet helpotusta ruoansulatusongelmien tavanomaisista hoidoista.
Kohonneisiin vetypitoisuuksiin liittyviä oireita ovat tyypillisesti turvotus, ripuli, vatsakrampit ja ilmavaivat. Nämä johtuvat siitä, että ohutsuolen bakteerit fermentoivat liikaa sulamattomia hiilihydraatteja, jolloin syntyy suuria määriä vetyä.
Kohonneiden vetypitoisuuksien hoitoon kuuluu perimmäisen syyn korjaaminen. SIBO:n tapauksessa tämä voi sisältää antibiootteja bakteerien liikakasvun vähentämiseksi ja ruokavalion muuttamista bakteereja ruokkivien hiilihydraattien saannin vähentämiseksi. Fruktoosi- tai sorbitoli-intoleranssin hoitoon kuuluu ruokavalion muuttaminen siten, että vältetään tiettyjä oireita aiheuttavia sokereita.
Kun tarkastellaan kohonneita vetypitoisuuksia, on tärkeää arvioida ruokailutottumuksia, lääkkeiden käyttöä ja perussairauksia, jotka voivat vaikuttaa suoliston terveyteen. Huomioon on otettava esimerkiksi antibioottien käyttö, joka voi muuttaa suolistoflooraa, sekä ärtyvän suolen oireyhtymän tai keliakian kaltaiset sairaudet. Terveydenhuoltopalvelujen tarjoajan suorittama perusteellinen arviointi on ratkaisevan tärkeää asianmukaisen diagnoosi- ja hoitomenetelmän määrittämiseksi.